Blogin loppu

Tylleröisen syntymästä on jo yli kaksi kuukautta. Minne se aika oikein juoksee?!? Neiti on pääsääntöisesti hyvin tyytyväinen vauva, mitä nyt vatsaansa välillä valittaa. Isosisarukset ovat ottaneet pikkusiskon todella hyvin vastaan. Halivat ja pusuttelevat lähes koko ajan. :)

Ja sitten siitä synnytyksestä. Kaikki me varsin vauhdikkaasti. Kivunlievityksenä ehdin ottaa vain ilokaasua, ponnistusvaihe kesti minuutin ja siinä se. Sairaalassa ehdittiin olemaan vajaa kaksi tuntia. Helvetin kipeäähän se teki, mutta pahin vaihe oli onneksi ohi nopeasti. Jumppapallo ja oikea hengitystekniikka auttoivat hurjasti. Tämä synnytys oli lähes täydellinen kopio edellisestä synnytyksestä, molemmat meni yhtä vauhdilla ja pelkällä ilokaasulla. Kännykkään ladattava contraction calculator oli myös kiva "apu".

Mutta siinä se. Jätän blogin tänne avoimeksi, mutta päivityksiä ei ole enää luvassa. Hyvää jatkoa siis kaikille! <3

Kyllä vain.

Prinsessa on maailmassa! <3 Äidillä ja tyttärellä kaikki hyvin, synnytyskertomusta laittelen tulemaan hieman myöhemmin.. Nyt nukkumaan pikku palleron viereen. <3

Joko, joko?!?

Aamulla alkoi pienesti supistelemaan ja limatulppakin irtosi... Olisikohan tänään mahdollisuus päästä tositoimiin?!

Sairaalakassin pakkasin ainakin jo valmiiksi. :)

Mahakuva rv 38+4

Kuvan laatu on hieman heikko, mutta kyllä siitä jotain osviittaa saa.. Ja kuten huomaa, raskausarvilta en ole säästynyt. Niitä on tullut joka raskaudessa lisää, tämäkään kerta ei ole poikkeus... No, ei voi mitään. Kauniita ne eivät ole, mutta niiden tuloa en ole voinut estää. En ole bikinityyppiä, joten sen puolesta ei väliä. :)

Rv 37+

Jes, kassi on saapunut. :) Ja on yhtä kiva kuin kuvassakin. Ja tilava. Osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa kassin sisuksissa, mutta osa odottaa vielä pakkausta. Lähinnä mietin, että käyn ostamassa matkakoot hiuslakasta ja muotovaahdosta, jotta ei tarvitse raahata noita jättikokoja mukana. Ja näin saan ne myös pakattua jo mukaan, eikä tarvitse odotella h-hetken alkamista. :)

Turvakaukalon telakka on myös jo kytketty autoon, vaunuihin pitäisi tehdä vielä pieni vuosihuolto. Sillä nyt tosin ei ole mikään hirveä hoppu, riippuu vähän ilmoista että kuinka nopeasti päästään aloittamaan ulkoilu...

Itkuhälytin! Se mun tarvitsee vielä etsiä... Hmm, missäköhän se mahtaa olla... Taidanpa mennä etsimään samantien. :)

Täysiaikainen baby

Jeps, 37 viikkoa on tullut täyteen .:) Eli kohtapuoliin saisi vauveli vaikka päättää lähteä syntymään. Kaksi edellistä ovat molemmat syntyneet hieman etuajassa, joten toiveissa on, että tämäkin tyyppi haluaisi tulla ulos ihan ajallaan. Tämän maagisen rajapyykin ohittamisesta tuli myös mieleeni, että tuo kuuluisa sairaalakassi olisi varmasti myös hyvä jo pakata.. Yleensä olen ottanut mukaan ihan liikaa tavaroita, joita en ole sairaalassa tarvinnut laisinkaan, mutta joitain tiettyjä juttuja ei saa unohtaa.. Must have -juttuja ovat esimerkiksi:

• huulirasva
• kamera
• ipad + puhelin (ja näiden laturit)
• korvatulpat
• hiuspanta, jolla saan tukan piiloon.

Tietysti nämä perusasiat, kuten vaatteet ja hygieniatuotteet pitää ottaa mukaan... Vauvan kotiutumisvaatteita en pakkaa mukaan, sillä mies saa tuoda ne mukanaan kun aikanaan tulee meidät hakemaan sairaalasta.

Laitoin myös itselleni tilaukseen uuden "sairaalakassin" eBay:stä.. Toivottavasti ehtii tulemaan ennen h-hetkeä.. :)

Pettymyksen tuulahdus

Äitiyslomani alkoi tällä viikolla, mutta olo on jokseenkin tyhjä.. Ja hieman pettynyt. Työt on tehtynä taas joksikin aikaa ja nyt on aika valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. Mutta miksi oloni on sitten niin "tyhjä"? Syy on kaiken kaikkiaan todella pinnallinen ja tyhmä, mutta minkäs teet...

Tämä oli nyt kolmas kerta kun jäin äitiyslomalle, joka kerta eri työpaikasta. Kahtena aikaisempana kertana työkaverit ovat muistaneet minua viimeisenä työpäivänä jollakin pienellä vauvalahjalla. Ei millään isolla, mutta jotain pientä ajatuksella hankittua on paketista löytynyt.

Tälläkin kertaa olin leiponut kakun ja kutsunut lähimmät työkaverit iltapäiväkahville. Kahvit juotiin ja kakut syötiin.. Ja allekirjoittanut lähti tyhjin käsin kotiin aloittamaan äitiyslomaa. Tiedän, että tällaisesta ei saisi pahastua, mutta kotiin päästyäni multa melkein pääsi itku. Tuli sellainen olo, että mua ei arvosteta yhtään.

Olenko mä ihan superahne ja pinnallinen, kun odotin jotain pientä muistamista?!?